Oon tutkinut mystiikkaa niin kauan kuin muistan. Lapsena, kun naapurissa kerrottiin kummitustarinoita, jäivät ne pyörimään mieleen pitkäksi aikaa. Elämään lapsen hektisessä mielessä. Muistan myös sen, kun ala-asteella hiivittiin porukalla salaa vanhoihin hylättyihin rakennuksiin… Annoin mielikuvitukseni lentää. Tunnen vieläkin sen pienen tytön jännittyneet ja pelokkaat sydämenlyönnit rinnassani. Näin syntyivät hienoimmat kummitustarinat ja näin opin myös aistimaan energiaa.

Jo lapsena mulla oli usein olo, että mussa on jotain vikaa ja että oon todella erilainen kuin muut. Tuntui, että koin ja näin koko maailman eri tavalla kuin muut. Tuohon aikaan kovinkaan moni ainakaan omasta lähipiiristä ei ollut kiinnostunut samoista asioista kuin itse olin, ja siksi viihdyinkin paljon yksin ja vietin tunteja oman huoneeni lattialla mielikuvitusmaailmoissa.

Myöhemmin nuoruudessa ja oikeastaan vielä nuorena aikuisena, olin hyvin ahdistunut ja masentunut. Kävelin vuosia sisäisen maailman mustassa aukossa ilman valoa. Olin yksin ja unohtanut kaiken sen mistä olin kiinnostunut. Unohtanut, että olen kannateltu.

Yritin täyttää sisäistä tyhjyyttä ulkoisilla asioilla ja etsin merkityksellisyyttä ulkopuolelta – työstä, rakkaudesta, materiasta. Tein hurjia määriä töitä ja päädyin aina samaan pisteeseen – sairaslomalle burn outin vuoksi. En antanut itseni rentoutua, mulla oli aina kiire ja oli pakko olla tuottelias. Olin uupunut suorittaja, enkä tiennyt miten päästä pois vuosien pyörityksestä. Halusin hirveästi täyttää ulkoisia vaatimuksia. En kuunnellut omia tarpeitani tai toiveitani. Ajattelin usein, että jos lepään, epäonnistun tai en ole tarpeeksi hyvä.

Hiljalleen sydämen ovi sulkeutui. Jäin kiinni arjen mustuuteen ja elämän tyhjiin rituaaleihin moneksi vuodeksi.

Löysin joogan ja mystiikan oman elämäni risteyskohdassa. Olin keskellä eroprosessia. Muuttamassa uudelle paikkakunnalle. Sairaslomalla burn outin ja uupumisen vuoksi… Enkä todellakaan tiennyt mitä oli tulossa, kun astelin helmikuussa 2020 ensimmäiselle joogatunnilleni…

Opettaja joogatunnilla oli kaunis, lempeä ja rauhallinen. Ystävällisellä olemuksellaan ja energiallaan hän loi tilan, jossa mun oli turvallista kokeilla jotain uutta. Tehtiin sydänchakraa avaava jooga, jonka alussa jo muistin miltä tuntui energiavärähtely kämmenissä. Miltä tuntui kuunnella itseään niin, ettei rinnan päällä oo tiiliskiviä, jotka tekee hengittämisen vaikeaksi. Miltä tuntuu ohjata omaa kehoaan liikkeessä. Savasana päättyi kyyneliin. Tiesin jo, että tulisin uudestaan.

Elämäni suurin kasvumatka tapahtui tuona koronakeväänä 2020. Olin uupunut, yksinäinen ja uuden edessä. Se tuntui aluksi maailmanlopulta, kun yhtäkkiä koko maailma oli vain kiinni ja lukossa. Pakollinen pysähtyminen kuitenkin herätti kuuntelemaan ja ymmärtämään sitä syvintä magiaa syvällä mun sisällä.

Kun nuoruudessa olin kadottanut tuon kaiken mystiikan ympäriltäni, olin samalla sulkenut sydämeni. Nyt kun se oli taas auki, lupasin itselleni etten sulje sitä enää koskaan.

Valon lisääntyessä syvennyin syvemmälle kehomieli-yhteyden, varjotyöskentelyn ja mystiikan harjoituksiin. Ostin uudet tarot kortit, joogasin, meditoin ja luin kaiken, mitä saattoi löytää mystiikan ja energiatyöskentelyn saloista. Samalla opin hyväksymään oman keskeneräisyyteni. Tein tietoista varjotyötä ja aloin nähdä kauneutta elämän pienissä hetkissä.

Pysähtyminen, syklisyys, hyväksyminen ja pimeät yöt kynttilänvalossa herättivät sen mun sisäisen magian uudestaan eloon.

Suorittamisesta tuli lempeyttä ja oman keho-mielen kuuntelua. En enää yrittänyt pakottaa mitään, vaan opin pysähtymään hetkiin, joissa elämä oikeasti virtaa. Opin, että syvin kasvu tapahtuu hiljaisuudessa ja usein epämukavuusalueella, kun uskaltaa katsoa itseään rehellisesti – varjoja kaihtamatta.

Rohkenin avata sydämeni myös muille ja siksi on olemassa TiiaFlows. Mun
matka tähän ei oo ollut helppo: kaikki ne väärät polut, uudet alut ja itsepintaiset epäonnistumiset toivat mut tähän.

Opin, että merkityksellisyyttä ei löydä ulkoa eikä sitä tyhjyyttä voi vapauttaa työ, raha tai muu materia. Sen tyhjyyden vapauttaa autenttinen läsnäolo arjen pienissä hetkissä, rohkeus olla oma itsensä ja sydämen avaaminen <3